Cinémathèque Suisse
Epidemic
by Lars von Trier, 1987
Wednesday, November 25, 2009. 6:30pm
“Im Laboratorium des Doktor von Trier: zurück zur Magie des Kinos, c’est le titre d’un documentaire d’A. Forst sur le cinéaste. Epidemic est l’un des laboratoires du Danois, en terme de production déjà (low budget comme défi). Double fond (16 mm / 35 mm), double jeu (Lars dans les deux). Et l’horreur absolue: un scénario qui s’efface de l’ordinateur.”
“A film director and a script writer (performed by Lars von Trier and Niels Vørsel themselves) write a screenplay, in which an epidemic spreads about the whole world. Like the protagonist they do not notice, that a real epidemic is developing around them.” -IMDb
http://tinyurl.com/yzdr7fb
0000000000000000000000000000000000000000000000000000
Pacific Film Archive
Watching the Unwatchable: Films Confront Torture
In progress, through February
“To accompany the presentation of Fernando Botero’s paintings and drawings in response to the prisoner abuses at Abu Ghraib prison in Iraq, now on view in the BAM galleries, we have selected a number of films that also address torture. Directors as varied as Alain Resnais, Otto Preminger, Rithy Panh, Andy Warhol, and Errol Morris have taken up this challenge, drawing on narrative imaginings and historical research. Some of their films are concerned with issues of justice and accountability, while others explore the psychological ramifications of torture for victims or perpetrators. Many of the films are damning documents—revealing specific historical instances of abuse, or political positions and power relationships that lead to torture. Only occasionally in these films is torture graphically depicted; rather, it is recalled, suggested stylistically, or reenacted from a distance, yet the memory of abuses and humiliations haunts both fictional characters and actual survivors. Forcefully and skillfully, these films encourage us to think and feel deeply about a dark subject. When the unthinkable happens, we must watch the unwatchable.
Films of related interest are offered in several other PFA series this season, including Muriel and Night and Fog, by Alain Resnais; The Round-Up, by Miklós Jancsó; and Otto Preminger’s Saint Joan. Watching the Unwatchable continues in January and February 2010.”
http://bampfa.berkeley.edu/filmseries/torture
000000000000000000000000000000000000000000
National Audiovisual Archive (Finland)
Saturday, November 28, 2009. 5pm
DERNIER MAQUIS
Rabah Ameur-Zaïmeche, 2008
“Ranskan siirtolaistaustaisista nykyohjaajista omaleimaisimpia ja näkemyksellisimpiä on Rabah Ameur-Zaïmeche. Cahiers du Cinéma -lehti ei epäröi viitata hänen yhteydessään esim. Godardiin ja Renoiriin tai Fassbinderiin. Hänen kolmas pitkä elokuvansa Dernier maquis käsittelee arkaluontoista aihetta: islamin harjoittamisen ja työmaailman välisiä suhteita. Alun perin Ameur-Zaïmeche oli ajatellut kuvata ylipäätään ihmisten elämää hallitsevia koneistoja – esimerkiksi koululaitosta tai sairaalalaitosta. Mutta koska islam on hänen oman kulttuurinsa ydinaluetta, hän päätyi miettimään, miten valtaapitävät käyttävät uskontoa ja tämän tarinan puitteissa nimenomaan islamia manipulointivälineenä.
Dernier maquis sijoittuu Pariisin lähistölle, teollisuusalueelle jossa on vain polttoainesäiliöitä ja kanaali ja jonka ylitse pyyhkäisee aika ajoin lentokoneita. Tämänkaltaiseen miljööseen päätyvät lukemattomat niistä, jotka ovat uhmanneet autiomaan taipaleita ja valtamerta päästäkseen raatamaan nälkäpalkalla Eurooppaan. Teollisuusalue itsessään nousi ohjaajan silmissä yhdeksi päähenkilöksi, se on kuin antiikinaikainen teatteri, jonka hän täytti tuhansilla punaisilla siirtolavoilla. Näistä jatkuvasti liikkeessä olevista lavoista tuli myös niin esteettisesti kuin symbolisesti yksi elokuvan päämotiiveista. Ne ovat aivan oleellisia tavaroiden kuljettamisessa, mutta muutoin vain arvotonta puutavaraa…
Näyttelijöiden joukossa työläiset ovat aitoja työläisiä, jotka ovat peräisin Pohjois-Afrikan maista tai Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Mekaanikot kuuluvat Ameur-Zaïmechen muissakin elokuvissa esiintyneiden ammattinäyttelijöiden joukkoon. Imaami on oikea imaami, samoin rukoukseen kutsuja – muessin. Ohjaaja näyttelee itse Maoksi kutsutun pomon roolin. Pitääkseen paremmin hyppysissään työläisensä tämä Mao perustaa heidän käyttöönsä oman moskeijan, oman turvapaikan vieraan kulttuurin keskelle. Mutta omaa etuaan ajavana pomona hän valitsee myös imaamin – mikä on täysin vastoin perinnettä. Osassa työvoimaa tämä saa aikaan kapinaliikkeen. Ameur-Zaïmeche käsittelee taitavasti näitä työnjohdon ja työläisten välisiä ristiriitoja, mutta myös Afrikan eri alueilta peräisin olevien ihmisten kulttuurisia eroja. Hän avaa ikkunan yhteen tämän hetken Ranskaan – ja tekee sen voimallisilla kuvilla, silmiin painuvilla väreillä.” – Eri lähteistä, mm. Cahiers du Cinéma, octobre 2008. Satu Laaksonen
“Talk of living wages and religious observances upsets the delicate accord between the boss of a run-down truck yard and his workers in this visually arresting take on the French-Algerian immigrant experience.” -IMDb
http://www.kava.fi/esitys/dernier-maquis/2760/year/2009/month/11/week/48
000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000
Media Burn Independent Video Archive
This Week In Joe’s Basement, episode 46: Destroy All Monsters!
“Air Dates: June 1, 8, 1992. The show opens with a tribute to the L.A. (race) riots, as an unruly mob overruns the basement, snatching everything in sight, including the chair and Joe.
Then, phone conversations with viewers. Even with nothing to feed them, callers to This Week in Joe’s Basement were always good for a few laughs. The crew honors several requests, including Velveeta Cheese sculpting, Toe Flossing with women’s underwear, and This Week in Joe’s Bathtub.
To cap things off, three guys in a public men’s bathroom suddenly start dancing.”
http://www.mediaburn.org/Video-Preview.128.0.html?&uid=5464&PHPSESSID=271982a1f86570fc1c69bdb3e52033e4
00000000000000000000000000000000000000000000
